Scumback, vai mikähän se oli?

Turku Open 2009

2009-07-08T13:04:00.006+03:00

Blogin kirjottaminen on ollut aika harvassa viime viikkoina. Ei siksi, etteikö olisi ollut mitään kirjoitettavaa. Päinvastoin, pää on avattu ulkopelien osalta ja jopa yksi turnaus on takanapäin!

Lauantaina 4.7. kävin Turussa. Ohjelmassa oli Turku Open 2009 nelinpelit, joihin olin päättänyt osallistua, vaikka treenaaminen onkin aika "vaiheessa". Ajattelin, että tässä on omalla kohdallani oiva tilaisuus koko päivän kestäville treeneille ja samalla mahdollisuus tarkistaa, missä muut pelaajat menevät nykyään.

Muutamat parhaat olivatkin omaa luokkaansa ja päivän mestareilta sekä alkulohkossa että välierissä kuokkaan saaneena voi todeta, että ei ollut kyllä lähelläkään kyydissä pysyminen. Kuitenkin, välieriin päästiin ja loppusijoitus oli neljäs. Sijoitus on ehdottomasti positiivinen asia. Oma pelaaminen ei tietenkään ollut sitä, mitä itse haluaisi, mutta rehellisyyden nimissä se oli suunnilleen linjassa harjoitusmäärien kanssa. Peruspelissä tuli liikaa virheitä, mutta verkolla homma toimi yllättävänkin hyvin, ainakin sisäsyrjän puolelta. Parina toiminut Iisak Liukko kyllä ruokkikin mallikkaasti vanhojen New Balance -kenkieni pizzalapion kokoista sisäsyrjää.

Ei tässä hätää. Lisää vaan treeniä, että peruspelistä saa karsittua virheitä pois ja samalla saa itseluottamuksen kuntoon. Pään sisällä tätä peliä kuitenkin pelataan.

Turku?

2009-06-09T12:38:00.005+03:00

Aloitin harjoittelun paluuta varten joskus sydäntalvella ja nyt alkaa keskikesä olla käsillä. "Harjoitteita" on ollut jos jonkinlaisia, mutta lajinkaltaista treeniä tasan kaksi kertaa. :) Aika hyvin otettu itseä niskasta kiinni, vai mitä? Helsinki Open jää sekin väliin. Tosin se ei juurikaan harmita, koska syynä siihen on matka Roomaan!

Footbagin saralla tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa. Harkitsen nimittäin erittäin vakavasti osallistumista legendaariseen Turku Openiin! Tavoitteena olisi järjestää aikataulut siten, että ehdin lauantaiksi Turkuun pelaamaan tuplat. Partnerinhakuilmoituksia lähden täyttelemään vasta, kun tiedän pystyväni osallistumaan.

Älkääkä erehtykö luulemaan, että tähän scumbackiin voisi liittää määräisen artikkelin 'The'. Ei, tämä ei ole se vielä. Vasta yksi välietappi matkan varrella. Treenikerta muiden harvassa joukossa.

Eräs internetistä tuntemamme urheilijanuorukainen on todennut kuolemattomat sanat: "On ihan eri asia OSATA jotain, ku HALLITA joku asia." Hänen mukaansa hallitsemiseen kyllä sisältyy osaaminen, mutta olen itse tulkinnut tätä itselleni suosiollisesti siten, että vaikka osaaminen on tässä "lopettamisen" jälkeen vähän rapistunut, on tyhjiö täytetty hallinnalla. Uskon HALLITSEVANI pelin nyt paremmin... No, katsotaan Turussa. Ehkä.

Footbag-muistelot

2009-05-19T08:28:00.000+03:00

Ensinnäkin treenaaminen on lähtenyt sen verran nihkeästi käyntiin, että allekirjoittaneen scumback saatetaan sittenkin nähdä vasta 2013 MM-kisoissa, jolloin sitä ollaan kelpoisia Masters-sarjaan. Pelannut siis en ole. Jyväskylän Net Battlekin jää (taas) väliin. Mitä vielä? Pientä kevätflunssaa pukkaa kaupanpäällisiksi...

Noh, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Viime viikonloppuna nimittäin vietin ehkä kaikkien aikojen footbag-henkisintä lauantai-iltaa. Kyseessä oli tapahtuma nimeltään "Jalkalaukkukyljysten muistelot". Sanomattakin selvää pitäisi olla, mistä sana jalkalaukku on väännetty. Kyljykset taas tässä yhteydessä ovat vanhoja mureutuneita (tai sitkistyneitä) heppuja, joista ei enää taida olla oikein muuhun kuin käristymään laittettaviksi. Toisin sanoen siis ryhmä footbag-aktiiveja jostain 90-luvulta kerääntyi viettämään iltaa ja muistelemaan menneitä.

Ennen saunomista ja varsinaisia muisteloita sportattiin vähän futsalin merkeissä. Futsalhan on kaiketi footbagista aikanaan kehitelty laji, jota pelataan jonkin verran footbagia suuremmalla ilmatäytteisellä pallolla. Tämä pallo yritetään käsiä käyttämättä saada kentän päädyssä sijaitsevaan vastustajan maaliin. Ihan hauska laji, mutta en millään näe sen ikinä saavuttavan vastaavaa suosiota kuin footbag... Pelissä pelaajat jaettiin Myllypuron ja muun maailman joukkueeseen. Pakko on sanoa, että muu maailma (eli Pihlajamäki + Haaga, vai mikäseoli) pyöritti kuin Zidane tanskalaisia. Kaverihengessä kuitenkin järjestettiin tasapeli, että päästään vielä laukomaan pilkkuskaba, jonka Myllypuro voitti sitten kaiken järjen vastaisesti.

Saunalla saunottiin, grillattiin makkaraa, juotiin olutta, soiteltiin kitaraa ja lauleltiin sekä ennen kaikkea muisteltiin vanhoja kisareissuja ja katseltiin kuvia matkan varrelta. Valokuvamateriaalin ryydittäessä eläväistä kerrontaa saatiin loihdittua esille huikeita muistoja! Kyllä meno oli hurjempaa viime vuosituhannella... Portland '97, Montréal '98, Chicago '99 ja vielä Vancouver '00... Hienoja reissuja. Samalla, kun hehkutettiin dokauskalsareita ja Saint-Sulpicea ym. ym., tuli väistämättä mieleen, että paljon mainostettu scumback taitaa kyllä fokusoitua lähinnä tuohon pelilliseen puoleen. Joissain asioissa nimittäin ikä ja kokemus tulevat väkisinkin vastaan. :)

Kevätkausi avattu

2009-04-14T08:18:00.002+03:00

Ulos ei sentään vielä palloilemaan pääse, mutta hiihto vaihtui pyöräilyyn, mikä eittämättä tarkoittaa talven niskan taittumista. Potkimisen kanssa oli edelleen kovin hiljaista hiljaisen viikon kunniaksi. Keskiviikon treenit oli peruttu ja muutenkin ihmiset viettämässä pääsiäislomiaan. Pitää toivoa, että ulkopelikausi helpottaa vähän treenien järjestämistä ja pitänee itse olla aktiivinen sen suhteen, että välillä olisi pelejä jossain muuallakin kuin Kaivopuistossa. Matka Kaivariin nimittäin kestää sen 45 minuuttia meiltä Vantaan metsistä ja puolentoista tunnin hassaaminen pelkkään matkantekoon ei vaan perheenisälle käy päinsä, kun saman ajan voisi käyttää tehokkaamminkin.

Ajan tehokkaasta käytöstä syntyy helppo aasinsilta pyöräilyyn. Aloitin tänään työmatkapyöräilykauden, vai mikähän se oli. Eli enpäs suosikaan enää hippien mainostamaa joukkoliikennettä vaan olen tee-se-itse-hippi tehdessäni ympäristölle ja itselleni palveluksen polkemalla matkat pyörällä. Tai no katsotaan nyt kuinka monta matkaa tässä tulee pyöräillen taitettua, kun toistaiseksi takana on vasta yksi reissu yhteen suuntaan. Joka tapauksessa työmatkapyöräily on ajankäyttöä tehokkaimmillaan. Näin kylmiltäänkin tuo 13 km yhteen suuntaan taittui 40 minuutissa, mikä on sama aika kuin bussi-juna -yhdistelmällä ja 10-15 min hitaampi kuin autolla. Samalla tulee kuitenkin ulkoiltua ja kuntoiltua, mihin tuo autoilemalla säästetty vartti ei todellakaan riitä. Hyvää treeniä vieläpä tuo polkeminen! Sitä kun jaksaa säännöllisesti vaikka nyt edes pari-kolme kertaa viikossa harrastaa koko kesän, on reidet loppukesästä paksut kuin Timo Jutilan pohkeet ja vahvat kuin Alexander Karelinin kädet.

Vielä aasinsilta välineurheilun puolustamiseen. En hommannut tällä kertaa uutta pyörää kuntoilun pönkittämiseksi, mutta sen sijaan uhrasin pari tuntia elämästäni pyörän kunnostamiseen ja todennäköisesti uhraan vielä toiset pari tuntia Bilteman kuvaston selailuun ja yhden jos toisenkin kätevän varusteen hakemiseen ja asentamiseen. Tämä tuli mieleen siksi, että jo pieni ketjujen rasvaus ja jarrujen tuunaaminen teki ajamisesta aivan käsittämättömän paljon helpompaa. Tiedän toki, etteivät välineet ja varusteiden lukumäärä välttämättä tee urheilijasta yhtään sen parempaa. Kuitenkin tieto (tai luulo) siitä, että tekeminen ei jää ainakaan varusteista kiinni, voi olla yllättävän suuri asia pään sisällä. Ja missäs ne suurimmat taistelut käydäänkään? Väitän, että niin footbagissa kuin melkein missä tahansa muussakin lajissa suorittaminen on viimekädessä pienten nopeiden ratkaisujen tekemistä oman kajuutan sisällä. Näin ollen mikä tahansa pääkopan toimintaa edesauttava asia, oli se sitten vaikkapa tyytyväisyys omiin välineisiin, on urheilusuoritukselle hyväksi. Lisäksi, jos välineistöä on miellyttävä käyttää, laskee se kynnystä suorittamiselle, mikä on taas harjoitusmäärien kannalta aina hyvä asia. Eli pitääköhän tässä nyt tulkita itseään niin, että tilaan saman tien parit stiflat ja Möhkäleeltä säkillisen bageja? ;)

Hyvä viikko

2009-04-04T17:56:00.003+03:00

Kulunut viikko oli urheilullisesti hyvä. Kävin jopa pelaamassa footbagia keskiviikkona Espoonlahden koululla. Osittain reittivalinnasta johtuen ajelin läpi Espoon takamaiden ja hetkellisesti ajattelin, että löydänköhän täältä koskaan enää takaisin sivistyksen pariin. Sen verran pusikossa hetkellisesti oltiin, ja minä sentään asun Vantaan pusikoissa itsekin. Mutta niin vain Espoonlahden koulu lopulta löytyi ja heitin hyvät tunnin ja vartin pelit. Perustatsi ja syötöt on vielä vähän hakusessa. Iskuista toe-reverse ja outside-sweep yllättävän hyvässä kuosissa, inside-puoli sen sijaan kaipaa aika täydellistä uudelleenkalibrointia, vai mitähän se oli. Pelasin jopa pari erää sinkkuja! Siinä lajissa en kuitenkaan lupaa tehdä scumbackia.

Lauantaina sitten vuorossa oli salibandyn "pudotuspelit" eli yksi kappale nousukarsintaotteluita. Pleijariparta ei siis kovin näyttäväksi ehtinyt. Itse pelissä oli ihan tosipelin meininki ja vääntö oli hyvää. Voittohan siitä tuli ja nousu sarjaporrasta ylemmäksi. Voi olla, että nyt kun pelataan jo näinkin korkealla tasolla, on edessä lajivalintojen pohtiminen. Ai mitenkö korkealla tasolla? No, Etelä-Suomen nelosdivarissa. :D Todellisuudessahan aikaa ei salibandyyn kulu kuin juuri otteluiden (ja saunailtojen) verran. Oli sarjataso mikä tahansa, on ISKTR:n riveissä hiljainen sopimus siitä, että treenejä ei pidetä. Itse asiassa totesimme pelin jälkeen, että treenaamattomuus on alasarjoissa pelkästään hyvä asia, koska tällä tavalla kroppa ei totu "höntsävaihteeseen", joka väistämättä tulee treeneissä tutuksi hiljaisemman tempon myötä.

Tämän treenifilosofian paljastamisella kun kerran aloitettiin ilmaisten neuvojen jakaminen, niin jaetaan myös kuluneen viikon muutkin opit: ei kannata edes kokeilla giniä ilman tonicia, eikä kannata ostaa perhanan kallista keittiökalusteisiin integroitavaa Siemensin mikroaaltouunia, koska se laukeaa kuitenkin heti takuuajan päättymisen jälkeen. :I Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

March Mayhem

2009-03-25T07:50:00.001+02:00

Viime viikonloppuna järjestettiin Jyväskylässä JFK March Mayhem 2009 -turnaus. Mukana oli jälleen iso osa Suomen footbagparhaimmistoa. Kun järjestäjänä turnauksen nimenkin perusteella hääri viime vuosien tehokkaimpana seurana kunnostautunut Jyväskylän Footbag-Klubi, oli luvassa kaksi tiukkaa päivää nelinpeliä, taattua tekemisen meininkiä ja ennen kaikkea tärkeitä turnauspelejä vyön alle. Tilaisuus paluun eli scumbackin edistämiselle oli mitä parhain!

Ai että miten paluun edistäminen sujui? No, kiitos kysymästä, vähän heikonlaisesti, kun en itse ollut paikalla... Missasin siis hyvän tilaisuuden kokonaan. Kiitokset JFK:lle kuitenkin tilaisuuden tarjoamisesta ja siiman antamisesta. Kyllä minä jonakin päivänä vielä tartun koukkuun ja lupaan sitten rimpuilla ja laittaa hanttiin kuin pyydykseen käynyt hauki ikään.

Ei sikäli, että olisi kova treenaaminen hukkaan mennyt. Tässä kuukauden aikana niitä varsinaisia pallonpotkimistreenejä kun ei ole kertynyt kuin yksi. Pohjakuntoa tässä ensin rakennellaan. :) Kävin toki March Mayhemin aikaan taas hiihtämässä, joten kohta jaksaa nakuttaa iskua iskun perään.

Hiihtäjät

2009-03-12T19:57:00.003+02:00

Vähän on ollut huonoa säkää treenaamisen kanssa viime viikkoina. Pelejä on jäänyt väliin ennennäkemättömän vatsataudin ym. vaivojen takia. Palloa ei siis ole nähtykään pariin kolmeen viikkoon.

Viime keskiviikkona 11.3. olin taas vahvasti menossa pelaamaan, mutta eihän siitäkään tullut mitään, kun vuoro peruttiin, eikä korvaavaa saatu tilalle kovasta yrityksestä huolimatta. Kisiksessä olisi ollut potkimista, mutta liian aikaisin kiireiselle perheenisälle... Niinpä vaan Jani sai kuningasidean: mennään hiihtämään. Olin tietysti heti valmiina, koska kaikkihan tietää murtomaahiihdon olevan parasta treeniä ihan mihin tahansa lajiin. Vai miten se oli? Ei kun ihan oikeasti hiihto on paras kuntoilumuoto ikinä. Lenkkeilyn se pieksee aivan mennen tullen.

Janin kanssa siis suunnattiin Paloheinän laduille ja veisteltiin lyhyt 5,2 km kierros. Kevyesti näin sairastelun jälkeen. J veti modernisti luistellen ja allekirjoittanut vanhana partana perinteisellä tyylillä. Vauhti sellainen, ettei juttujen kerronta häiriinny hengästymisestä. Mikäs sen parempaa. Bonuksena vielä päästiin lähietäisyydeltä seuraamaan päästäisen kohellusta hangella. Jäätiin tietysti keskelle latua katselemaan päästäistä ja pakotettiin hikilenkkiläiset ihonmyötäisissä trikoissaan väistelemään kiroillen. Eikä siinä vielä kaikki! Viimeisen laskun alla olikin sitten ketun vuoro tulla ladulle. Kettu! Ei ihan joka päivä pääkaupungissa niitä tule nähtyä.

Noniin, se hiihtämisen hehkuttamisesta. Kohtahan ne lumet sulaa pois ja päästään nurmille palloilemaan. Perhana, kun joskus footbaginkin ohessa pääsisi kaupan päälle juoksentelemaan kentän ympärillä pyörivien jyrsijöiden ja kettujen seassa.

Aiemmin tapahtunutta

2009-02-27T07:57:00.002+02:00

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että otin tähän projektiin varaslähdön jo viikolla 8. Joka tapauksessa ennen sitä oli edellisen kerran allekirjoittanut nähty pelikentällä joskus kesällä 2008. Kesänä jolloin pelikertoja kertyi kaiken kaikkiaan kaksi. Kerrataan tässä aiemmat tapahtumat, ennenkuin pääsen bloggaamaan "livenä".

Monen televisiosarjan jokainen jakso alkaa kertauksella siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Palautetaan siis mieliimme dramaattisin mahdollinen "kertojaääni" ja kuvitellaan sen sanovan:

Previously on Scumback

Keskiviikko 18.2.2009 - Kävin ihan oikeasti pelaamassa footbag netiä! Ottaen huomioon kuluneen vuoden sormilla laskettavissa olevan pelikertojen määrän ja kevyen keuhkoputkentulehduksen, oli peli ihan hyvää. Kovin montaa roll-spikea tai muitakaan sankaritekoja ei tuohon tuntiin tietenkään mahtunut, mutta vauvan askelinhan tässä edetään.

Perjantai 20.2.2009 - Olin poikain kanssa keilaamassa. Mitenkö tämä liittyy footbagiin? No, ensinnäkin seurueessa oli muutama maailmanluokan verkkofootbaginpotkija, joiden kanssa hengaaminen on aina hyvä asia. Toiseksi, väritin muuten niin tylsiä heittojani korostetun syvällä niiaamisella ja ajoittain myös tukijalan näyttävällä liu'uttamisella. Tämä oli erinomaista harjoitusta vasemmalle pakaralle, joka kiistatta on kovasti tärkeä lihas myös footbagissa. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, sain taas tuntumaa voittamisen kulttuuriin, kun Tuken kanssa veimme parikilpailun mennen tullen. Singeleistä ei sitten puhutakaan...

Lauantai 21.2.2009 - Salibandya. Puolustin seuramme ISKTR:n sinivalkoisia värejä kahden 5. divisioonan sarjaottelun verran. Hyödyt footbagiin: hyvää juoksemista eli tehokasta kardiovaskulaarista harjoittelua, vai miten ne amerikkalaiset sanovat. Muutenkin koko kroppa sai liikettä. Lisäksi voittamisen kulttuuri oli taas vahvasti esillä.

Huh, kolmet "treenit" saman viikon aikana! Pitää varmaan vähän höllätä tahtia, ettei pääse se kuuluisa ylikunto yllättämään. Toisaalta tätähän voi sanoa kovan treenin kaudeksi ja herkistelyä voi sitten tehdä joskus lähempänä joitakin kisoja.

Mainittakoon vielä, että keskiviikkona 25.2. olin TAAS menossa pelaamaan verkkofootbagia, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt, koska pakki oli niin sekaisin. :) Tämäkin on ihan hyvää treeniä tulevaisuuden kisoja ajatellen, koska kisareissuillahan se pakki nyt vaan on perinteisesti aina vaivannut...

Lähtökohdat, tavoitteet ja aloittaminen

2009-02-26T19:43:00.000+02:00

Monet ovat varmasti kuulleet, että allekirjoittanut on verkkofootbagin eli footbag netin saralla "lopettanut peliuransa" ainakin kilpailemisen suhteen. Vai käytetäänkö mieluummin termiä välivuosi tai välivuodet? Oli miten oli, tavoitteena on vielä palata kilpailemaan ja tässä blogissa kirjoittelen, miten paluuta valmistellaan ja miten asia milloinkin etenee. Paluu on muuten englanniksi scumback. Vai comeback? Scumbag? No, jotain vastaavaa...

Lähtökohdat

Pelaaminen on jäänyt vähemmälle lähinnä kolmen pienen lapsen mukanaan tuoman ajankäytön uudelleenpriorisoinnin vuoksi. Pari vuotta kilpaileminen on ollut todella vähäistä. Edelliset kisat oli vuoden 2007 SM-kisat Jyväskylässä, joista muuten tarttui vielä matkaan tuplanetin pronssimitali. Yli vuosi on siis siitä vierähtänyt ja ranking-pisteet ym. apuvälineet pärjäämiselle jatkossa on taatusti nollattu.

Tavoitteet

Periaatteessahan paluussa on kyse yksinkertaisesti siitä, että yritän taas käydä aktiivisemmin pelaamassa ja tämä tarkoittaa siis myös ennemmin tai myöhemmin kilpailuihin osallistumista. Jonkinlaiset tavoitteet on silti asetettava, jotta voi vanhana miehehnä arvioida, onnistuiko scumback vai ei. Varsinaiset tavoitteet voisivat olla:

pelata vielä joskus EM- tai MM-turnauksessa
voittaa mitali SM-kisoista

Aikataulu lienee parasta jättää vielä kokonaan auki...

Aloittaminen

Aikaa varsinaiseen harjoitteluun ei ole yllättäen mistään siunaantumassa sen enempää kuin muutenkaan viime aikoina... Lupaan kuitenkin ensinnäkin käydä pelaamassa aktiivisemmin kuin viimeisen vuoden aikana. Lisäksi aion muuten tehdä harjoitteita, jotka edistävät jollain tasolla foobagissa pärjäämiseen tarvittavien fyysisten ja henkisten ominaisuuksien kehittymistä. Tässä piilee myös blogin juoni. Sopivasti tekemisistäni jauhamalla ja tavallaan aasinsiltojen kautta uskon löytäväni yllättäviäkin yhteyksiä melkeinpä mistä vain footbagiin. ;)